1950 - 1960 - luvut

VEIKKOLA TUHOUTUI TULIPALOSSA HUHTIKUUSSA 1960

Lapin Veikkojen historiassa 1950- ja 1960 luvut olivat toiminnantäyteisiä. Yksi huipentuma oli oman toimitalon, ”Veikkolan” rakentaminen, kun käytännössä täysin varaton yhdistys ryhtyy silloisen 15 – 20 miljoonan markan rakentamisyritykseen, voidaan tekoa lievästikin sanoen pitää harkitsemattomana. Talon rakentamista harkittiin tosin useita vuosia mutta rakentamispäätöksen tekeminen ei ollut helppoa. Yleisen Lapin jälleenrakentamisen aikana rakentaminen kuitenkin ilmeisesti viehätti niin paljon, että vuonna 1952 seura ryhtyi tositoimiin ja osti noin 2200 neliömetrin suuruisen tontin toimitaloa varten. Rakennustyöt
aloitettiin vuonna 1953 ja aluksia rakennustoiminta oli varovaista ja se tapahtui pääasiassa talkootyönä. Rakennusrahastoa kartoitettiin erilaisilla keräyksillä ja liikkeiltä saaduilla lahjoituksilla ja rakennus saatiin  vesikattoon vuoden 1954 aikana. Vuoden 1955 alusta alkaen rakennustyötä jatkettiin ja vappuaattona 1955 talo otti vastaan  ensimmäiset vieraansa. Pääosan rakennustyöstä suoritti urakoitsija Matti Leinonen. Rakennustyöt olivat kuitenkin kesken ja niitä jatkettiin vuosina 1957 – 1958 jolloin talo saatiin lähes valmiiksi. Talo käsitti 3700 m3 lämmintä tilaa. Sen pituus oli 26,5 metriä ja leveys 15 metriä. Kellarikerros käsitti lämpökeskuksen, saunan, 15 x 15 metrin suuruisen autotallin,
joka vuokrattiin Lapin Maakuntaliitolle ammattikoulukeskukseksi, sekä runsaasti varastotilaa. 1. kerrokseen sijoitettiin voimistelu- ja juhlasali sekä eteistilat. 2. kerros käsitti ravintolan keittiöineen. Ravintola toimi myös kokous- ja kerhohuoneena. Talon kolmannessa kerroksessa oli vain talonmiehen asunto.

Seuran suurimman rakennusprojektin aikana 1950-luvun lopussa johtokuntaan kuuluivat muun muassa Arvo Ylitalo puheenjohtajana, Onni Hulkko varapuheenjohtajana ja hiihtojaoston puheenjohtajana, Onni Kekki yleisurheilujaoston puheenjohtajana, Lauri Eskola painijaoston puheenjohtajana, Frans I Tekoniemi poika- ja tyttöjaoston puheenjohtajana, Kauko Mannermaa voimistelujaoston puheenjohtajana, Viljo Hinkkanen pesäpallojaoston puheenjohtajana, Ahti Mannermaa huvijaoston puheenjohtajana, Uuno Karhu rahastonhoitajana, Pentti Kokkonen sihteerinä sekä johtokunnan lisäjäseninä Arvo Mäkikokkila ja Pentti Vahlroos. Osin keskeneräinen ”Veikkola” toimi usean vuoden ajan jokapäiväisessä käytössä palvellen paikkakuntalaisia monella eri tavalla. Juuri kun Veikkola oli valmistumassa lopulliseen kuntoonsa, se tuhoutui tulipalossa 28.4.1960.

Juuri valmistumaisillaan oleva Veikkola paloi maan tasalle 28.4.1960
Seura olisi voinut jättää tuossa vaiheessa rakennushankkeet ja elää jonkun aikaa melkoisessa varakkuudessa vakuutuskorvauksina saaduilla rahoilla. Seurassa heräsi kuitenkin voimakas yhteishenki ja palanutta toimitaloa ryhdyttiin purkamaan urakalla. Palaneen rakennuksen sokkelia ja kellaria pystyttiin hyödyntämään uutta taloa rakennettaessa ja näin uuden talon rakennuskustannuksia pystyttiin pienentämään. Uuden talon rakentaminen tehtiin pikavauhdilla ja ammattitaitoisella työvoimalla ja uusi Veikkola otettiin käyttöön 27.10.1960. Seuralla oli kuitenkin tässä vaiheessa niin paljon velkaa, että Veikkola vuokrattiin Sodankylän kunnalle kansalaiskouluksi. 1950 – luvun loppu ja 1960 – luvun alku olivat rakentamisen täyttämiä ja näissä tilanteissa päätehtävä eli urheilutoiminta
kärsi eniten. Veikkolan vuokrauksen kautta seuran taloudellinen tilanne saatiin kuitenkin tasapainoon ja jälleen pystyttiin keskittymään  varsinaiseen urheilutoimintaan.

LAPIN JÄÄKÄRIPATALJOONAN TULO VIRKISTI LIIKUNTATOIMINTAA

Lapin Veikoissa otettiin tyytyväisenä vastaan tieto puolustusvoimain tulosta Sodankylään. Heti alusta alkaen pataljoonan henkilökunnan kanssa tehtiin tiivistä yhteistoimintaa ja armeijan palveluksessa olevia valmentajia, urheilijoita ja seuraihmisiä toimi seurassa virallisesti vuodesta 1965 alkaen. Vuoden 1964 syyskokouksessa valittiin kolme pataljoonan henkilökuntaan kuuluvaa vuoden 1965 johtokuntaan ja samalla seuran
lajivalikoima kasvoi, mukaan tulivat suunnistus, ampumahiihto ja uinti. Nimensä Lapin Jääkäripataljoonaksi muuttanut sotilaskoulutusyksikkö rakennutti nopeasti merkittävän urheilupaikan johon tulivat uimahalli ja kuntotalo. Rakennus sai myöhemmin nimen Siilashalli ja myös Lapin Veikkojen urheilijat pääsivät käyttämään tätä hienoa harjoituspaikkaa. Lapin Veikot sai näin ensimmäisenä Lapin piirin seurana tilaisuuden
kilpauinti toiminnan aloittamiseen. Vuonna 1967 Lapin Veikot oli ikäkausiuinnin tilastoissa poikien osalta 2. sijalla koko maassa. Erityisesti Jari Snickerin tulokset poikien tilastoissa olivat Suomen kärkituloksia. Vuoden 1968 ikäkausiuinnin tilastoissa oli lähes 30 Lapin Veikkojen tyttöä ja poikaa sarjansa 10 parhaan joukossa. Vuoden 1968 hallimestaruuskilpailuiden loppukilpailussa Matti Sirkka ja Jarmo Huikuri sijoittuivat neljänneksi ja Markku Aherto viidenneksi. Menestys SM-kilpailuissa osoitti seuran toiminnan tehokkuuden.

Suunnistustoiminta aloitettiin jo ennen varuskunnan tuloa mutta toimintaedellytykset paranivat merkittävästi vuoden 1964 jälkeen, jolloin karttatilanne parantui ratkaisevasti. Suunnistuksesta muodostui pikkuhiljaa yksi seuran tärkeimmistä liikuntamuodoista vaikka
vielä 1960 luvulla ei mitään kilpailullisia mainetekoja saavutettukaan. Suurinta urheilullista mainetta Lapin Veikot saavutti painissa. Suomen mestareiksi painivat Seppo Mikkola ja Erkki Alajärven sekä nuorten Suomen mestaruuden saavuttivat Erkki Aikio ja Erkki Alajärvi. Vuonna 1968 paikkakunnalta pois muuttanut seuran painikoulun kasvatti Pertti
Ukkola saavutti Suomen mestaruuden (17.11.1968). Erkki Alajärvi, Seppo Mikkola ja Erkki Aikio olivat 1960 – luvun lopulla Suomen maaotteluedustajia ja he saavuttivat huomattavaa menestystä myös kaukaisilla kilpailumatoilla. Painissa on vaikea saavuttaa menestystä ilman valtakunnallista kilpailukosketusta ja tämä tiesi seuran painijoille pitkiä ja
kalliita kilpailumatkoja etelään tai edessä saattoi olla jopa seuran vaihtaminen. Lapin Veikkojen menestys painissa toi seuraa tunnetuksi Etelä-Suomea myöden.

Yleisurheilussa kilpailumenestys oli 1960 – luvulla muutamien harvojen urheilijoiden käsissä. Piirikunnallisella tasolla menestyttiin kohtuullisesti ja kaksi seuran urheilijaa saavutti SM – tason tulosrajat ja kilpaili SM – kilpailuissa, mitalisuoritukseen ei ylletty mutta Inkeri Vaara juoksi naisten 800 m:n juoksussa ja Ahti Sipola 3000 m:n estejuoksussa.

Lapin Veikoissa harjoiteltiin 1960 – luvulla myös koripalloa, pesäpalloa ja jääkiekkoa mutta mitään mainittavampia menestyksiä ei saavutettu.

Lähes kokonaan kuntoliikunnallisista syistä Lapin Veikot osti v. 1964 Kommattilammen rannalta tontin, jolle vuonna 1965 rakennettiin hiihtomaja ja vuonna 1966 sauna. Majan välittömässä läheisyydessä oli erinomaiset hiihtomaastot ja kun maja oli sopivan hiihtoetäisyyden päässä kylästä, voitiin sinne suunnata hiihtoretkiä. Kommattilammen majan ympärillä olleita latuja pidettiin hiihtokunnossa ja muun muassa Lapin Kisat ja muutkin seuran hiihtokilpailut pidettiin tässä maastossa majaa ja sen mainiota saunaa hyväksi käyttäen. Hiihdonharrastajien vuosittainen käyntikertojen määrä oli majalla pidettyjen nimikirjojen mukaan n. 10000 - 14000. Majan ja hiihtolatujen ylläpitäminen oli seuralle taloudellisesti kannattamatonta mutta kun tämän toiminnan tuloksena syntyi kyläläisten vilkastuva hiihtoharrastus, oli Kommattivaaran maja ("Kisala") kunniaksi
ylläpitäjälleen.