1970 - 1980 - luvut

LAPIN VEIKKOJEN KILPAILULLINEN HUIPENTUMA 1970 – 1980 LUVUILLA

Kymmenistä Suomen mestaruuksista Olympiamenestykseen

Veikkolan toiminta jatkui vilkkaana kun siirryttiin 1970-luvulle. Veikkolassa järjestettiin runsaasti erilaisia tanssitapahtumia ja esimerkiksi bingon ensimmäinen tuleminen näkyi kun siellä järjestettiin niin sanottuja suuria kynäbingopelejä, 1970 – luvulla Veikkola toimi myös tukkukauppana. Kovasta yrittämisestä huolimatta Veikkolaa ei saatu taloudellisesti riittävän kannattavaksi ja näin se vuokrattiin Sodankylän kunnalle v.1983 nuoriso- ja urheilutaloksi, jossa käytössä se on edelleen.

Kuntoliikunnan ja hiihdon tarpeita ajatellen Lapin Veikot osti v. 1964  Kommattilammen rannalta tontin, jolle rakennettiin hiihtomaja ja sauna. Sodankylän kunnan kiinnostuttua Kommattivaaran talviurheilupaikasta seura myi majan saunoineen kunnalle vuonna 1979. 

Myyntipäätös olikin oikea sillä kunta kehitti tämän jälkeen  Kommattivaaraa yleissuunnitelman mukaisesti ja hiihto- ja ampumahiihtostadioneista tuli yksi Suomen parhaista. Myös latuverkkoa kehitettiin ja maastoprofiililtaan Kommattivaaran hiihtoladuista tuli asiantuntijoiden mukaan erinomaiset. 1970-luku toi mukanaan uusia tuulia myös Lapin Veikkoihin kun vuonna 1971 seuran toiminnanjohtajaksi valittiin solakka ja terävä nuori mies Tauno Vilen. Vilen ja Veikko Liikala muodostivat aisaparin, joka pani bingon ja tanssit pyörimään, näin seuran talous kohentui ja urheilutoiminta vilkastui.

Erkki Alajärven SM-kultaa juhlittiin vuonna 1966. Keskellä Pekka Turku ja oikealla Seppo Mikkola

Painin kultaiset vuodet ajoittuvat 60-, 70-, ja 80-luvuille. Kuusikymmentäluvulla painiharrastus oli seurassa vilkasta ja erityisesti Lasse Taloselan innoittava panos valmennustyössä on ollut huomionarvoista. Pitkä painiperinne kantoi kauneimman satonsa, kun Lapin Veikkojen painikoulun kasvatti Pertti Ukkola voitti kultamitalin v. 1976 Montrealin olympiakisoissa. Yleisen sarjan Suomen mestaruuteen ylsivät Pertti Ukkolan lisäksi Seppo Mikkola, Erkki Alajärvi ja Taisto Halonen. 1980 – luvun kirkkain painitähti oli Taisto Halonen, joka osallistui useisiin kansainvälisiin suurkilpailuihin ja hän menestyi niissä erinomaisesti. Taisto osallistui 1980 - luvulla muun muassa kaksiin olympiakisoihin, Moskovan olympialaisissa v 1980 hän sijoittui kuudenneksi ja neljää vuotta myöhemmin v 1984 Los Angelesin olympiakisoissa hän sijoittui neljänneksi. Olympialaisten lisäksi Taisto
Halonen osallistui useisiin MM ja EM-kilpailuihin. Paini on kautta aikain Lapin Veikkojen menestynein laji jos ajatellaan kansallista ja kansainvälistä menestystä.

Kuva SM-paineissa Helsingissä 1980. Lapin Veikkojen painikoulun kasvatti Pertti Ukkola on saavuttanut painissa kaiken mahdollisen Lapin Veikkojen mestaruudesta piirin mestaruuteen, Euroopan- ja maailmanmestaruuteen ja kirkkaimpana tähtihetkenä olympiakultaan Montrealissa 1976. Ukkolan taustalla istuu Lapin Veikkojen Taisto ”Jätkä” Halonen, moninkertainen Suomen mestari, kaksinkertainen olympiapainija ja moninkertainen EM- ja MM-kilpailuedustajamme.

Taisto Halonen poikien Suomen mestari Sodankylässä 1977

Voimistelu kuului Lapin Veikkojen lajivalikoimaan heti seuran perustamisesta alkaen mutta voimisteluinto hiipui sotien jälkeen pitkäksi aikaa. Varsinainen kilpailullisen menestyksen huipentuma koettiin kun moninkertainen olympiaedustaja ja mestarivoimistelija Otto
Kestola muutti perheineen Sodankylään vuoden 1978 alussa ja samana vuonna seuraan perustettiin voimistelujaosto. Jaosto toimi hyvin aktiivisesti Otto ja Paula Kestolan vetäminä vuosina 1978 – 1986 järjestäen harjoituksia Lukion salissa ja kilpailullisen huipentumana järjestettiin voimistelun SM-kilpailut Siilashallin tiloissa. Telinevoimistelu on tuloksellisesti yksi seuran menestyslajeista sillä vuosina 1978 – 1986 Tapio Kestola voitti yleisessä ja nuorten sarjassa 21 Suomen mestaruutta, 8 hopea- ja 4 pronssimitalia. Pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa Tapio voitti 5 kulta-, 5 hopea- ja 1 pronssimitalin. 

Lapin Jääkäripataljoona toi tullessaan ampumahiihdon Sodankylään ja hiihtojaoston yhteyteen perustettiin ampumahiihtojaosto v. 1965, hiihtojaoston yhteyteen. Vuonna 1973 ampumahiihtojaostosta tuli kuitenkin oma itsenäinen jaosto ja jaoston toimintaa alkoivat kehittää Arvi Välimaa ja Matti Nikula. Lapin Veikot menestyi hyvin ampumahiihdossa ja
esimerkiksi vuonna 1971 seura oli maamme kolmanneksi paras seura Ampumahiihtoliiton luokituksen mukaan. Menestys SM – tasolla jatkui myös 1980 – luvulla. Irma Heinonen, Taina Tiusanen ja Merja Tiusanen ottivat Kommattivaarassa Suomen mestaruuden tyttöjen 3x5 km:n viestinhiihdossa. Vuonna 1988 Irma Heinonen otti hopeamitalin tyttöjen
alle 20-vuotiaiden 5 km:n ampumahiihdossa. Juhani Ollila oli tuona aikana yleisen sarjan menestynein ampumahiihtäjä ja nuorten sekä yleisessäkin sarjassa Vesa Harjula pääsi hyvin lähelle maamme ampumahiihdon kärkeä 1980-luvun loppupuolella. Ampumahiihdossa Lapin Veikot kunnostautui erityisesti tasokkaiden kilpailuiden järjestäjänä. Olympiavoittajat Tihonov ja maailmanmestarit Suutarinen ja Ikola sekä monet muut maailman parhaat ampumahiihtäjät tulivat tutuiksi sodankyläläisille, kun Lapland
Biathlon Games -kilpailut aloitettiin Lapin Veikkojen järjestäminä v. 1976. Vuonna 1983 ne muuttuivat Polar Biathlon Cup –kilpailuiksi, Lapin Veikot sai paljon hyvää mainosta hyvin järjestetyistä kilpailuista. Tunnustusta kisajärjestelyistä tuli myös maamme rajojen ulkopuolelta ja luottamuksen osoituksena järjestelytaidoista, Lapin Veikot sai järjestettäväkseen Ampumahiihdon nuorten sarjojen Maailmanmestaruuskilpailut v. 1990.
Suomen hiihtokauden avauskilpailut Revontulihiihdot toteutettiin 1980 - luvulla seitsemän kertaa ja kaksi kertaa kilpailut jäivät järjestämättä liian kovan pakkasen takia. Vaikka hiihtoa on aina harrastettu paljon Sodankylässä, ei aivan huippumiestä tai -naista ole noussut Lapin Veikkojen riveistä. Hyviä hiihtäjiä toki on ollut monta ja koko sotienjälkeisen ajan aina 1990-luvun vaihteeseen saakka Veikko Kaltiokumpua voidaan pitää Lapin Veikkojen hiihdon sieluna. Paitsi hiihtojaoston puheenjohtajana ja nuorten hiihtäjien valmentajana hän kilpaili menestyksekkäästi vuosikymmenien ajan. Vielä 1980-luvun
puolivälissä Veikko nappasi 15:n ja 30 km:n maailmanmestaruudet Insbruckissa pidettyjen MM-kilpailujen ikämiessarjassa. Yleisen sarjan SM-mitalia ei Lapin Veikkoihin ole vielä tullut. Nelikko Matti Julkunen - Juhani Ollila - Seppo Julkunen - Juha Aikio otti 8. sijan 4 X 10 km:n viestinhiihdon SM-kilpailuissa v 1980. Kolmikko Outi Viirret – Tuija Toimela - Anna-Leena Viirret räjäytti pankin Virroilla v. 1983 ottamalla tyttöjen 20-vuotiaiden 3x5 km:n viestinhiihdossa Suomen mestaruuden. Valtakunnallisissa hopeasomman loppukilpailuissa Lapin Veikkojen nuoret hiihtäjät menestyivät hyvin varsinkin 1980 – luvulla tuomalla seuralle useita mitaleja ja pistesijoja.

Yleisurheilutoimintaa on rajoittanut suuresti kesän lyhyys ja vain harvat poikkeukselliset lahjakkuudet Lapista ovat saavuttaneet valtakunnallisen huipputason. 1980 – luvulla Lapin Veikkojen Helena Uusitalo oli yksi heistä. Helena voitti nuorten Suomen mestaruuden keihäänheitossa kaksi kertaa ja saavutti kaksi kertaa hän on saanut SM-pronssimitalin yleisessä sarjassa. Tämän lisäksi Helena edusti Suomea useaan otteeseen myös 
maaotteluissa. Helenan lisäksi SM – kilpailuissa mitali- ja pistesijoille asti menestyneitä yleisurheilijoita olivat Inka Aikio keskimatkan juoksuissa ja Jari Haavisto korkeushypyssä. Sodankylän keskusurheilukentän  perusremontin jälkeen 1980-luvun alussa yleisurheilutoiminta vilkastui Lapin Veikoissa ja toiminnassa oli paljon nuoria poikia ja tyttöjä koko 1980-luvun.

Suunnistustoiminta oli vilkasta koko 1980-luvun ja mukana oli paljon innokasta väkeä. Seppo Tiusanen, Veikko Vuontisjärvi ja Lasse Näsi muodostivat tiimin, joka kehitti erityisesti suunnistusolosuhteita ja organisoi kansallisia suurkilpailuja. Aivan maamme huipputasolle ei kuitenkaan kukaan Lapin Veikkojen suunnistajista vielä yltänyt. Vuonna
1986 trio Pasi Markkanen - Veikko Maijala - Veli Ojuva otti SM-pronssimitalin Kuopiossa alle 18-vuotiaiden hiihtosuunnistusviestissä. Lähelle valtakunnallista huipputasoa ylsivät myös Eeva-Maria Maijala, Veli Ojuva ja Seppo Julkunen.

Alppihiihtojaosto oli voimissaan 1970 – ja 1980 luvuilla ja myös  enestystä saavutettiin. Muun muassa Juha Hänninen voitti Lapin Veikkojen nimissä syöksylaskun Suomen mestaruuden. Auli Näsi voitti useita nuorten Suomen mestaruuksia pujottelussa, suurpujottelussa ja syöksylaskussa, Auli menestyi hyvin myös pohjoismaisella – ia kalottitasolla. 

Pesäpallo kuului lajivalikoimaan heti seuran alkutaipaleesta alkaen, toiminta kuitenkin hiipui 1960-luvun lopulla kunnes vuonna 1987 pesäpallosta kiinnostuneet henkilöt herättivät jaoston henkiin. Jaoston puheenjohtajaksi valittiin Ensio Korkeaniemi. Pesäpallojaosto keskittyi lähinnä harjoitteluun, kilpailutoiminta oli pienimuotoista käsittäen
lähinnä muutamia ystävyysotteluita, taustalla oli kuitenkin ajatus pyrkimisestä sarjaan. Pesäpalloharjoituksissa oli mukaan myös tyttöjä.

Palloilulajeissa jatkoivat koripallojaosto ja lentopallojaosto. Lentopallon levittyä Lappiin ja Sodankylään siitä tuli Lapin Veikoille oma laji, jota harrastettiin aktiivisesti. 1980-luvun lopulla seuran miesjoukkue pelasi III-sarjassa. Kisasiskojen luovutettua sarjapaikkansa Lapin Veikoille, alkoivat naiset pelaamisen Lapin Veikkojen riveissä pelaten 1980-luvun lopussa niin ikään III-sarjassa. Lentopallojaosto oli hyvin organisoitu ja sen toiminnassa oli ilahduttavan paljon innokkaita ja aktiivisia nuoria.

Yhteistoiminta Lapin Veikkojen, Lapin Jääkäripataljoonan sekä myöhemmin Jääkäriprikaatin kanssa sujui saumattomasti 1970- ja 1980 luvuilla. Varuskunnan johto on ollut aina myötämielinen Lapin Veikkojen toiminnalle ja seuran urheilijat ovat voineet käyttää harjoittelussaan hyväkseen varuskunnan erinomaisia liikuntapaikkoja ja maastoja.
Varuskunnan urheilullinen keskittymä on toiminut Siilashallin alueella, mistä löytyvät erinomainen voimistelusali, uimahalli ja kuntosali. Siilashallilta lähtevät myös erinomaiset ladut (5 km:n valaistu latu sekä 15 km latu), joita seuran jäsenet ovat hyödyntäneet harjoittelussaan. Harjoituspaikat ovat olleet erinomaiset mutta erinomaista on ollut myös
varuskunnan palveluksessa olevan henkilöstön aktiivisuus valmennustoiminnassa, ohjauksessa ja eri kilpailujen tuomaritoiminnassa. Siilashallia ovat käyttäneet uintijaoksen uimarit, voimistelusalia ovat käyttäneet lentopallojaosto harjoittelussa ja peleissä, painijaosto stipendipaineissa ja sali on toiminut myös painin ja voimistelun Suomen
mestaruuskilpailujen näyttämönä.